Upea lapinloma on takana ja arki alkamassa. Nyt onkin hyvä hetki muistella vielä kauniita maisemia, hiljaisuutta ja rauhaa. Niin, ja aina on hyvä hetki sisustaa...
Tiedättekö sen tunteen, kun pihiys on iskenyt väärällä hetkellä ja jälkeenpäin harmittaa? Tälläkin kertaa kävi niin, ilmeisesti en opi koskaan. Suunnitelmissani oli ostaa paljon sarvia, iso noitarumpu ja porontalja. Kotiin tulin kahden sarven ja poropefletin kanssa. Onneksi se tärkein eli olohuoneen pöydälle suunnittelemani sarvi sentään löytyi. Kuvassa se pilkistelee vuosia sitten ostamieni puisten porojen edessä ja kynttilän takana.
Liottelin sarvia hetken kloorissa puhdistaakseni ja valkaistakseni niitä. Malttamaton kun olen, en antanut niiden liota riittävästi. Mutta kauniit ovat jo nytkin, ja valkaista voi myöhemmin uudelleenkin. Lisäksi aina on olemassa myös maali. Parhaan tuloksen saa ulkoilmassa ja auringonvalossa, mutta kenellä on aikaa odottaa??
Käytän nyt tilaisuutta hyväkseni, ja pyydän teidänkin apuanne. Pelastakaa pihi ihminen! Jos varastostasi löytyy poron-, peuran- tai hirvensarvia, otan ne mielelläni vastaan.
Poropefletin avulla tuli tuunattua Pikkumurun syöttötuoli uuteen uskoon, siitä luvassa kuvia ensi viikolla.
Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!
Halauksin
Minna
