Kerran vielä: betonia

Tämä on luultavasti tämän kesän viimeinen betonijuttu. Lipaston kunnostus on vienyt niin paljon aikaa etten ole ehtinyt tehdä uusia betonitöitä. Lintualtaat ja pikkuenkelit saavat suosiolla jäädä ensi kesään. Mutta pari pientä juttua tuli sentään valmiiksi. 

Yllä edellisessä betonijutussa ollut kulmikas pikkuruukku valkoiseksi maalattuna seuranaan tuikkuja.

Ristinollaan olisin halunnut sydänten tilalle ne nollat, mutta en löytänyt mistään sopivaa jääpalamuottia. Joten pelataan sitten punaiseksi maalatuilla sydämillä. No, niillähän tietenkin voittaa aina.

Loppuun vielä kuva karahkasta, jota odottaa uusi elämä. Muodonmuutos on jo alkanut, ja pian metsään hylätty oksa on katseenvangitsijana etuovellamme. Mutta tässä vielä juuri pelastettuna ja ehostamattomana.

Mukavan päivän makea loppu

Aamulla shoppailua ja kampaaja, päivällä kuulumisia ja kookoslattea rakkaan ystävän kanssa. Illaksi ei ole siis vaihtoehtoja - makea loppu ihanalle päivälle. Kiitos Muru, oli ihana nähdä pitkästä aikaa!

Lisää betonia

Loppukesä tuo mukanaan pimenevät illat, lyhdyt ja kynttilät. Varsinkin tuikkukynttilät ovat suosikkejani, niin sisällä kuin ulkonakin. Tuikut on valettu silikonimuotteihin ja näyttävät somilta pienen lyhdyn sisällä. Näitä täytyy ehdottomasti tehdä lisää.

Krysanteemi kuuluu myös loppukesään, tänä vuonna kulmikkaat ruukut seuranaan. En ole vielä päättänyt koristelenko tai maalaanko ruukut jotenkin. 

Poronsarvet

Seinälle kiinnitetyt poronsarvet Lapin tuliaisina eivät ole koskaan suuremmin houkutelleet. Kunnes oivalsin, että ne voi maalata valkoisiksi ja koristella kristallein. Siksi ne hankittiin viime talven hiihtolomatuliaisiksi ja koristeltiin uuteen uskoon.

Olohuoneeseen en niitä kuitenkaan halunnut vaikka salonkikelpoiset ovatkin. Sen sijaan sarvet toivottavat tulijat tervetulleeksi eteisessä. Olen jo alkanut miettiä, pitäisikö ensi talvena ostaa vähän isommat. Niin se mieli muuttuu.

Accessorize

Syksyä tuskin kukaan vielä odottaa, mutta koska se väistämättä tulee, on paras valmistautua. Pikkumuru on valmis viileneviin ilmoihin uusin asustein. Pipo ja panta ovat alpakkaa, joten pää pysynee lämpimänä ilman kutinaa. Kiitos Jess, varastin jälleen kerran ideoitasi.

Pikkumurun uudet vaatteet

Pikkumuru sai taas uusia vaatteita. Hän kasvaa kuin rikkaruoho, ja isompaa tarvitaan jatkuvasti. Tällä kertaa uuden ilmeen saivat H&M pitkähihaiset trikoopusero ja -takki. Takissa kuva selkäpuolella. Ihana kukkakangas löytyi sattumalta Elvina Interiöristä - eipä olisi heti tullut mieleen metsästää kangasta sieltä.

Ehdinkin jo murehtia, mitä teen talvella kun ei voi valaa betonia tai maalata, mutta onneksi muistin käsityöt. Näitä juttuja on paras tehdä nyt kun äidin tuunaamat vaatteet vielä puetaan mukisematta.

Pikkumuru hiekkalaatikolla uudessa takissaan

Betonia, betonia

 

Sanotaan, että betoniaskartelu vie mennessään. Se on valitettavan totta. Ja miksei veisi? Se on kivaa, helppoa ja edullista. Ainoa vaikeus on sopivien muottien löytäminen.

Kuistilla kököttävä jakkara on valettu Ikean muoviseen Bursjön-kylpyhuonejakkaraan. Ruukut tein vanhoihin Tupperin purkkeihin ja ruukun jalan muottina oli 500 g jugurttipurkki.

Kaikkien töiden ei tarvitse olla suuria, tein myös pieniä kehyksiä terassille ja buddhankuvia autokatokseen. Niiden muotit ovat kipsitöihin tarkoitettuja. Ja täytyyhän sitä tietenkin kokeilla myös töiden maalaamista - kehykset on pensselöity valkoisiksi, hopea on sprayta pullosta.

Seuraavaksi alan metsästää kynttilöille tarkoitettuja muotteja ja kokeilen tehdä pieniä patsaita. Puutarhaa ei ole vielä edes aloitettu, mutta onpahan sitten linnuille kylpyaltaita odottamassa kun ensi kesänä alamme pihahommiin. 

Entä sitten se kaikkein ihanin betonityö? Se ei ole omatekemäni, vaan äitini Plantagenista löytämä leijonan pää. Siitä moni on kysellyt olenko senkin tehnyt. Voi kumpa olisikin..

.