Lipastoprojekti on viimein valmis, hiphei! Tai no, valmis ja valmis. Laatikot pitää vielä maalata sisäpuolelta ja muutama pikkujuttu korjata sipauksella valkoista maalia, mutta muuten on vihdoin valmista.
Valitettavasti en ottanut kuvaa alkutilanteesta, olin liian innokas aloittamaan. Mutta kyseessä on vanha lipasto, joka oli aikaisemmin maalattu ruskeaksi, ja päälle tummemmalla ruskealla jäljitelty puukuviota.
En olisi tästä(kään) selvinnyt ilman miehistä apua, koska kuten kaikki minut tuntevat jo tietävätkin, eivät kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys kuulu parhaisiin puoliini. Innokkaasti aloitan kaikkea, mutta jos alkaa tuntua liian työläältä/raskaalta/vaikealta tai ylipäätään vain mitään näkyvää ei tapahdu, innostukseni hiipuu melko nopeasti.
Työtä oli valtavasti, vaikka lipastoa ei kummemmin tarvinnut kunnostaa, ainoasaan vanha maali poistaa, korjata vanhojen vetimien paikat, maalata ja kiinnittää uudet vetimet. Ei kuulosta pahalle, mutta... Sanonpahan vain, että usko meinasi loppua moneen kertaan. Ja kärsivällisyys loppuikin. Toki olisin itse saanut tämän tehtyä, mutta lopputulos tuskin olisi ollut näin hyvä, se tunnustettakoon.
Laura, kun alat kunnostaa sitä komuuttiasi, varaa lähellesi kuumailmapuhallin. Siitä tulee uusi paras ystäväsi. Usko pois!
 |
| Bourgien kaveriksi Kartellin Take |
