Spring in the Vase

Tiedän, olette kuulleet siitä jo kyllästymiseen asti. Ja joo-o, niin teilläkin on. Mutta meillä on ihania naapureita.

Viime viikolla töistä tullessani naapurin yli 80-vuotias pappa oli pihallaan työntouhussa ja kertoi jo leikanneensa marjapensaat ja omenapuidenkin olevan melkein valmiit. Kysäisin, voinko napata muutaman omenapuunoksan mukaani. Hän lupasi laittaa oksia portinpieleen odottelemaan, vaikka epäilikin, että tuskin niistä mitään tulee.

Edellispäivänä lenkiltä tullessani näinkin "muutaman" oksan siinä portinpielessä ja sedän puuhastelemassa puutarhassa. Jutustelimme muutaman sanan ja kotiin lähdin niiden muutaman oksan kanssa, jotka todellisuudessa ovat valtava sylillinen ihania vanhoja ja jäkäläisiä omenapuunoksia sekä muutama luumupuunoksa. "Jos niistäkin vaikka jotain lähtisi."

Siinä niitä nyt on maljakossa, ja ensimmäisiä kevään merkkejä odotellaan. 

Pihaltakin niitä merkkejä jo löytyy: nuppuja on pensaissa ja puissa, ja viimekeväiset perunanarsissit ja helmililjat ovat alkaneet  heräillä. Tervetuloa kevät!

Keväisiä päiviä, ihanaiset!

Minna

There's a lovely 80-year-old couple living next to us.I got these beautiful old apple tree brances from their garden. Now I'm so waiting for apple blossoms.

Peonies - My New Favourite

Puutarhajutut ovat olleet ajankohtaisia, ja olen istuttanut pioneja. Minulle valkoisia ja Pikkumurulle pinkki. Kestää vielä pitkään ennen kuin niiden kukintaa saa ihastella - toivottavasti kuitenkin jo ensi kesänä.

En tietenkään malttanut odottaa, joten huijasin, ja ostin pari kukkaa. Ihania! 

Halauksin

Minna

Peonies, my new favourite. So beautiful, aren't they.

Syksy tulee, olen valmis!

Syksyyn ei oikeasti ole koskaan valmis, mutta aina voi yrittää huijata itseään. Kynttilälyhdyt, callunat ja valot toivottavasti ainakin helpottavat syksyn ja talven pimeydessä. Alkusyksynä jaksaa kynttilöitä sytytellä innokkasti uloskin, loppusyksyn ja talven pelastavat valosarjat ajastimeen kytkettyinä.

Metsästä pelastettu karahkakin on jo saanut ympärilleen valot ja ajastettuna valaisee etuovellamme. Oksa on ripustettu rautalangalla kuistin kattoon ulko-oven yläpuolelle. Olisin halunnut sitä vähän alemmas, mutta onneksi järki voitti. Myrskysenä yönä tuskin olisin enää iloinnut siitä, että se NÄYTTÄÄ paremmalta hakatessaan tuulen voimasta seiniä.

Kerran vielä: betonia

Tämä on luultavasti tämän kesän viimeinen betonijuttu. Lipaston kunnostus on vienyt niin paljon aikaa etten ole ehtinyt tehdä uusia betonitöitä. Lintualtaat ja pikkuenkelit saavat suosiolla jäädä ensi kesään. Mutta pari pientä juttua tuli sentään valmiiksi. 

Yllä edellisessä betonijutussa ollut kulmikas pikkuruukku valkoiseksi maalattuna seuranaan tuikkuja.

Ristinollaan olisin halunnut sydänten tilalle ne nollat, mutta en löytänyt mistään sopivaa jääpalamuottia. Joten pelataan sitten punaiseksi maalatuilla sydämillä. No, niillähän tietenkin voittaa aina.

Loppuun vielä kuva karahkasta, jota odottaa uusi elämä. Muodonmuutos on jo alkanut, ja pian metsään hylätty oksa on katseenvangitsijana etuovellamme. Mutta tässä vielä juuri pelastettuna ja ehostamattomana.

Lisää betonia

Loppukesä tuo mukanaan pimenevät illat, lyhdyt ja kynttilät. Varsinkin tuikkukynttilät ovat suosikkejani, niin sisällä kuin ulkonakin. Tuikut on valettu silikonimuotteihin ja näyttävät somilta pienen lyhdyn sisällä. Näitä täytyy ehdottomasti tehdä lisää.

Krysanteemi kuuluu myös loppukesään, tänä vuonna kulmikkaat ruukut seuranaan. En ole vielä päättänyt koristelenko tai maalaanko ruukut jotenkin.