Jäälyhty

Olin kokonaan unohtanut  jäälyhdyt kunnes monessa blogissa näkyi toinen toistaan kauniimpia. Joten pakkohan minunkin sitten oli.

Laitoin koristeeksi myös pari havua. Jotenkin kuvittelin voivani jäädyttää ne kauniisti lyhdyn sivulle... Siis oikeasti, mielessäni asetin ne veteen sivuttain ämpärin reunaa vasten ja ne jäätyvät hienosti koristaen jäälyhtyni sivut. Todellisuus oli kuitenkin karumpi: pienet havut vain kelluivat veden pinnalla. Jälkeenpäin ajateltuna tottakai niin käy, mutta innostuksissani kuvitelin toisin. 

Mutta kauniitahan ne ovat tuolla pohjallakin. Ja hei, isommalla havunoksalla EHKÄ sain hienon ideani toteutettua. Lisään kuvan jos se onnistui toivomallani tavalla.

Nyt mukavaa lauantainta, itselleni on luvassa ihana suklaahoito ja päivän kruunaa kuohuva. Olen ne niin ansainnut.

Lumista lauantaita, ihanaiset!

Ja muista käydä tykkäämässä facebookissa ellet ole sitä jo tehnyt!

Minna

It's not going to be warm and sunny, no matter how hard I wish for it. So let's make the most of freezing February. And remember to like me on facebook.

Hello, X-mas!

 

Minulla on taaperon kärsivällisyys. Se tuli taas todistettua tätä tehdessä. Itsevarmuudesta sen sijaan ei ole puutetta: vilkaisu Martha Stewartin ohjeisiin ja olin vakuuttunut, että osaan tehdä havukranssin itse. Tai no, totta puhuakseni olin vakuuttunut jo ENNEN vilkaisua.

Hienohan siitä tuli. Ainahan voi tietenkin tehdä paremmin, mutta viitaten kärsivällisyyteeni, tästä tuli oikeinkin kiva. Ja käsin tehdyssä pitää aina olla myös se käsityön leima.

Pari jouluista askartelujuttua on tulossa, mutta ihastelen tätä nyt hetken. Havuja ainakin jäi yli sen verran, että toinenkin kiva projekti on toteutettavissa.

Puput ja vaahtokarkit löytyy myös Facebookista, käykää tykkäämässä.

Mukavaa keskiviikkoa, ihanaiset.

Halauksin

Minna

Others do what they can, I do what I want. X-mas wreath is ready, me likey! And believe me, patience is a virtue in DIY-projects. Too bad mine is close to nothing.. Btw, you can now find me on Facebook, too.

Boo!

Pyhäinpäivä on nyt vietetty ja kivaa oli. Pikkumuru piti kurpitsalyhdystä ja ulko-oveen viritellyt hämähäkitkin seitteineen olivat hauskoja. Pimeän tultua lähdimme vielä vähän kävelylle katselemaan valoja ja hulluttelemaan varjojen kanssa. Pikkumursta oli superhauskaa kun äidin ja isän kummitusvarjot yrittivät napata hänet.

Ja onhan tästä pitempiaikainen ilo myös minulle. Isosta kurpitsasta jäi lyhdyntekemisen jälkeen riittävästi kurpitsaa siirapiksi. Tervetuloa kurpitsalatte, olen ikävöinyt sinua.

Mukavaa sunnuntaita.

Halauksin 

Minna

Bye bye Halloween, welcome home made Pumpkin Spice Latte - I've missed you!

Bring it on, Winter!!

Kuisti on nyt valmis talveen, melkein ainakin. Uusin ihastukseni on lamosalali. Pienen DIY-projektin sekin vaati kun vanha ruukku ja karahka piti maalata mustiksi. Mutta tämä oli juuri sitä mitä ulko-oven edusta vielä kaipasi. Joten talvi, nyt on sinun vuorosi.

Mukavaa sunnuntaita, ihanaiset.

Minna

Ok winter, gimme your best shot! My porch is ready, I've got lights and candles, decorations, callunas and my latest love: American wintergreen.

Lauantain lankaköynnös

 

Viikonloppua ihanaiset.

Minna 

My new maidenhair vine. Have a great weekend!

Kuistin uudet vaatteet

Kuisti on viimeinkin laatoitettu. Ei sillä mustalla, josta haaveilin, vaan liuskekivellä. Kiveen päädyttiin käytännön syistä, ja upeahan siitä tuli. 

Maltoin tuskin odottaa laastin ja saumauksen kuivumista, mutta päästiinhän sitä vihdoin asiaankin: sisustamaan! Betonipenkki on paikallaan kaverinaan hortensioita ja lyhtyjä. Me likey!!

Ja totutusta poiketen meiltä löytyy huikean pinkki hortensia. Pikkumuru halusi kaupasta pinkin kukan, luulin hänen tarkoittavan jotain pikkiriikkistä. Mutta ei, se oli jättikokoinen pinkki hortensia. Alun järkytyksestä toivuttuani olen jopa alkanut pitää siitä.

Halauksin

Minna

Our front door porch is finally finished. Slate looks gorgeous accompanied by some beautiful flowers. Me likey!! I've even fallen in love with our pink hydrangea.

Kurpitsalatte, kiitos!

Olen himoinnut kurpitsalattea jo ikuisuuden. Ensimmäiseni join Los Angelesin lentokentällä muutama vuosi sitten, ja sen jälkeen en ole ollut entiselläni. Starbucksin Pumpkin Spice Latte on namia! Aina syksyisin alan kaivata sitä, eikä tämäkään syksy ole ollut poikkeus. Tai on: tänä syksynä tein kurpitsasiirappia ja maustoin latteni itse.

Ei se aivan yhtä hyvää ollut kuin alkuperäinen, mutta aikakin on saattanut kullata muistot. Viimeisestä kuitenkin on jo toista vuotta. Nyt toivotaan, että herkku toisi takaisin viikon kadoksissa olleen äänenikin.

Entä mitä tapahtui ylijääneelle kurpitsalle? 

Syksy tulee, olen valmis!

Syksyyn ei oikeasti ole koskaan valmis, mutta aina voi yrittää huijata itseään. Kynttilälyhdyt, callunat ja valot toivottavasti ainakin helpottavat syksyn ja talven pimeydessä. Alkusyksynä jaksaa kynttilöitä sytytellä innokkasti uloskin, loppusyksyn ja talven pelastavat valosarjat ajastimeen kytkettyinä.

Metsästä pelastettu karahkakin on jo saanut ympärilleen valot ja ajastettuna valaisee etuovellamme. Oksa on ripustettu rautalangalla kuistin kattoon ulko-oven yläpuolelle. Olisin halunnut sitä vähän alemmas, mutta onneksi järki voitti. Myrskysenä yönä tuskin olisin enää iloinnut siitä, että se NÄYTTÄÄ paremmalta hakatessaan tuulen voimasta seiniä.