Kerta kiellon päälle

  

Tiedän, lupasin jo kertaalleen itselleni, että loppuvuoden pidän taukoa kuvista ja blogista. Mutta en voinut tietää, että Joulupukki tuo Pikkumurulle maailman suloisimmat villasukat. En vain voinut jättää niitä jakamatta kanssanne. Kiitos Katri, ihanaakin ihanammat sukat! Mahtaakohan näitä saada tilaustyönä isompanakin?? ;)

Ja kun kerran vauhtiin pääsin, nappasin pari jouluista kuvaa. Suosikkini on musta olkipukki. Miksei itse keksi mitään hyviä ideoita, vaan aina pitää pihistää muiden ideat?

Nyt siis uusi yritys. Hyvää loppuvuotta ja uuden alkua, ensi vuonna jatketaan.

Joulu tulee

Nyt se sitten tulee, olen valmis tai en. Kaikkea en taaskaan ehtinyt tehdä, mutta sopiva määrä kynttilöitä piilottaa pyyhkimättä jääneet sormenjäljet. 

Oikein mukavaa joulua, ensi vuonna jatketaan.

Minikuppikakkuja

Mietin pitkään, mitä laittaisin Pikkumurn päiväkotitätien joulupaketteihin. Onneksi ihana resepti löytyi täältä, kiitos Dani. Olivat tosi hyviä ja ihanan näköisiä.

Hyvää Joulua, päiväkodin tädit!

Joulupukin apulainen

Joulu on ihanaa aikaa - lahjoja on mukava antaa ja saada. Vielä kivampaa on, jos lahjansaaja esittää selkeän toiveen. Kaivoin siis vanhan villasukkaohjeen esiin ja neuloin sukat, viimeksi näitä on tehtailtu 10 vuotta sitten. Nyt täytyy vain toivoa ettei lahjansaaja lue tätä päivitystä tai ainakin muistaa esittää yllättynyttä pakettia avatessaan.

Citytytön lammasfarmi

Löysin joulumarkkinoilta aivan ihania pikkulampaita. Ne ovat Honkarinteen tilalta Liedosta, käsin tehtyjä ja supersuloisia. Ostin niitä sekä itselleni että lahjaksi, mutta lahjaksi antaminen tuntuu nyt kovin vaikealta. Kaupunkilaistyttö sai lammasfarminsa.

Meillä leivotaan

Joulu tulee, leivotaan! Pikkumuru sai jo eilen uunituoreita joulutorttuja ja hattivatteja. Maistuivat! 

Laiskuus ei kun siis mukavuudenhalu iski, ja päätin koristella valmiilla kuorrutteella. Hauskojahan niistä tuli, hattivattilauma on vallannut keittiömme. Ja maistuivat tänäänkin.

Now We're Talking!

Minustahan eivät macaronet vie voittoa! Eivät ainakaan ennen syömistä. Yritin sisukkaasti uudelleen huoneenlämmössä yöpyneet valkuaiset, eri valmistajan mantelijauho ja aavistuksen erilainen taktiikka aseinani.

Ei niistä vieläkään täydellisiä tullut, mutta tätä voisi kutsua jo vähintään tasapeliksi. Ovat kyllä ilo silmälle ja kaiken lisäksi vielä maistuvatkin hyvälle - no, suklaalla ei oikeastaan voi epäonnistua. Seuraavaan settiin ajattelin vihreää väriä ja lemon curdia täytteeksi. 

Valmiit macaronet saattavat koitua turmiokseni, joten kävin ennen täyttämistä lenkillä ja laitoin suurimman osan pakkaseen. Ihan vain varmuuden vuoksi...

Jouluvalmisteluja, osa 1

En muista, että meillä kotona olisi koskaan poltettu adventtikyntilöitä. Pikkumurun kanssa on aika luoda uusia tapoja, ja tänä vuonna ainakin kokeilen adventtikynttilöitä. 

Julistankin jouluvalmistelut ja lähtölaskennan jouluun alkaneeksi!

Päivän haaste: macaronet

Eipä sitten kukaan kertonut, että macaron-leivoksia ei ole helppo tehdä. Nyt tiedän. Mutta teen toistekin, ensi kerralla onnistuu vielä paremmin. Ainakin olivat hyviä jo ensimmäiselläkin kerralla.

Lukuhetki

En tiedä, mihin kaikki kirjanmerkkini ovat kadonneet. Ehkä kirjoja on jäänyt kesken, ja merkit ovat niiden välissä ja löydän niitä joskus tusinoittain. Toki kirjanmerkiksi käy mikä vain. Mutta kun kaapistani löytyi washi-teippiä ja tekstit ovat nyt viimeisintä huutoa, päätin askarrella itselleni kirjanmerkin.

Lukunautinto on nyt siis täydellinen: ihana lukunurkkaus lampaantaljoineen ja uusine valaisimineen, kaapista löytynyt, aikanaan puolitiehen jäänyt kirja (jonka jouduin nyt aloittamaan uudelleen alusta) ja lasi hyvää viiniä. Enää ei siis tarvita kuin aikaa. Mistä sitä mahtaisi saada?

Illan kookoslatte

Puhuimme tänään töissä maidon vaahdottamisesta. Oma salainen aseeni on Steltonin Simply maidonvaahdotin. Mikrossa lämmitettyä maitoa kirnutaan hetki, ja tuloksena on ihana paksu vaahto.

Illan päätteeksi siis kookoslatte, olkaa hyvät!

Pitsiä pimeään

Tänään löysin työpöydältäni ihanan yllätyksen: pitsein koristellut kynttiläkupit. Heti kotiin päästyäni laitoin kynttilät palamaan terassille, näyttävät todella kauniilta. 

Käsintehdyt lahjat ovat aina niitä parhaita, vielä ihanampia kun niitä ei edes osaa odottaa. Kiitos Laura!

Keittiön kaunistus

Bruka Designin ruukku Duo-Livingistä

Kurpitsalatte, kiitos!

Olen himoinnut kurpitsalattea jo ikuisuuden. Ensimmäiseni join Los Angelesin lentokentällä muutama vuosi sitten, ja sen jälkeen en ole ollut entiselläni. Starbucksin Pumpkin Spice Latte on namia! Aina syksyisin alan kaivata sitä, eikä tämäkään syksy ole ollut poikkeus. Tai on: tänä syksynä tein kurpitsasiirappia ja maustoin latteni itse.

Ei se aivan yhtä hyvää ollut kuin alkuperäinen, mutta aikakin on saattanut kullata muistot. Viimeisestä kuitenkin on jo toista vuotta. Nyt toivotaan, että herkku toisi takaisin viikon kadoksissa olleen äänenikin.

Entä mitä tapahtui ylijääneelle kurpitsalle? 

Washi-teippiä ja liitutalulumaalia

Washi-teippi ja liitutaulumaali ovat olleet mielessäni jo jonkun aikaa, mutta kummastakaan en ole tiennyt, mitä tekisin ja minne. Ostinkin muutaman teippirullan jo valmiiksi. Ensimmäistä kertaa ostin jotain ennen ideaa.

Varsinkin teippi on osoittautunut haastavaksi. Muutamia kivoja juttuja olen löytänyt, mutta yleensä toteutetut ideat ovat niitä ei-niin-kivoja. Jos törmäät hyvään ideaan, kerro ihmeessä - joko kommentoimalla tänne tai henkilökohtaisesti. 

Tässä sitten tulos eilisestä 5 min askartelusta.Teipit Presentosta ja muistitaulut Duo-Livingistä. Muistitaulut olivat niin hauska idea, että ne oli pakko saada. Nähtäväksi jää, kauanko niitä haluan käyttää ennen kuin palaan taas post-it -lappuihin.

Glögikausi avattu

Ensilumi on satanut, joten on aika avata glögikausi. Tänä vuonna sen avasi suklainen Dufvenkrooks Choklad. Suklainen tosiaan, ja hyväkin, mutta tuskin löytyy lasistani toistamiseen.

Kun seinät eivät riitä kertomaan

Olen jo joutunut toteamaan, etteivät seinät riitä kaikille kivoille jutuille, jotka haluan kehystää ja esille. Päädyinkin toteuttamaan itseäni pieninä asetelmina aseteltuina pöydälle. Helppo vaihtaa kun mieli muuttuu - ja sehän muuttuu.

Kuvassa näkyy myös uusin must maailmassani, &. Olen monissa sisustuskuvissa nähnyt &-merkkiä tauluissa ja puisina kuvioina. Kuvat tekivät tehtävänsä, minunkin on nyt PAKKO saada niitä. Aiheesta lisää kunhan mieleisiä löytyy ja löytävät paikkansa.

Pikkupupu kuumailmapalloilee

Pikkumuru sai huoneeseensa uuden valaisimen, kuumailmapalloilevan pupun. Supersöpö, tosin pikkumuru haluaisi pupun pois kyydistä ja omiin leikkeihinsä. 

Tämä oli helppo tehdä - kuumaliimalla silkkinauhat kiinni, pupu koriin istumaan ja varjostin kattoon. Riisipaperivarjostin Ikeasta, pikkukori Luhta Home ja pupu muutti meille Pentikiltä.

Syksy tulee, olen valmis!

Syksyyn ei oikeasti ole koskaan valmis, mutta aina voi yrittää huijata itseään. Kynttilälyhdyt, callunat ja valot toivottavasti ainakin helpottavat syksyn ja talven pimeydessä. Alkusyksynä jaksaa kynttilöitä sytytellä innokkasti uloskin, loppusyksyn ja talven pelastavat valosarjat ajastimeen kytkettyinä.

Metsästä pelastettu karahkakin on jo saanut ympärilleen valot ja ajastettuna valaisee etuovellamme. Oksa on ripustettu rautalangalla kuistin kattoon ulko-oven yläpuolelle. Olisin halunnut sitä vähän alemmas, mutta onneksi järki voitti. Myrskysenä yönä tuskin olisin enää iloinnut siitä, että se NÄYTTÄÄ paremmalta hakatessaan tuulen voimasta seiniä.

Lipastoprojekti valmis!

Lipastoprojekti on viimein valmis, hiphei! Tai no, valmis ja valmis. Laatikot pitää vielä maalata sisäpuolelta ja muutama pikkujuttu korjata sipauksella valkoista maalia, mutta muuten on vihdoin valmista.

Valitettavasti en ottanut kuvaa alkutilanteesta, olin liian innokas aloittamaan. Mutta kyseessä on vanha lipasto, joka oli aikaisemmin maalattu ruskeaksi, ja päälle tummemmalla ruskealla jäljitelty puukuviota.

En olisi tästä(kään) selvinnyt ilman miehistä apua, koska kuten kaikki minut tuntevat jo tietävätkin, eivät kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys kuulu parhaisiin puoliini. Innokkaasti aloitan kaikkea, mutta jos alkaa tuntua liian työläältä/raskaalta/vaikealta tai ylipäätään vain mitään näkyvää ei tapahdu, innostukseni hiipuu melko nopeasti.

Työtä oli valtavasti, vaikka lipastoa ei kummemmin tarvinnut kunnostaa, ainoasaan vanha maali poistaa, korjata vanhojen vetimien paikat, maalata ja kiinnittää uudet vetimet. Ei kuulosta pahalle, mutta... Sanonpahan vain, että usko meinasi loppua moneen kertaan. Ja kärsivällisyys loppuikin. Toki olisin itse saanut tämän tehtyä, mutta lopputulos tuskin olisi ollut näin hyvä, se tunnustettakoon.

Laura, kun alat kunnostaa sitä komuuttiasi, varaa lähellesi kuumailmapuhallin. Siitä tulee uusi paras ystäväsi. Usko pois!

Bourgien kaveriksi Kartellin Take

Me likey!

  
Tämä nyt ei ihan varsinaisesti liity sisustamiseen, mutta pakkohan nämä uudet aurinkolasit on tänne laittaa. Ovathan nekin tarvittaessa sisustuselementti "sattumalta" pöydän kulmalle unohtuneina.

Kerran vielä: betonia

Tämä on luultavasti tämän kesän viimeinen betonijuttu. Lipaston kunnostus on vienyt niin paljon aikaa etten ole ehtinyt tehdä uusia betonitöitä. Lintualtaat ja pikkuenkelit saavat suosiolla jäädä ensi kesään. Mutta pari pientä juttua tuli sentään valmiiksi. 

Yllä edellisessä betonijutussa ollut kulmikas pikkuruukku valkoiseksi maalattuna seuranaan tuikkuja.

Ristinollaan olisin halunnut sydänten tilalle ne nollat, mutta en löytänyt mistään sopivaa jääpalamuottia. Joten pelataan sitten punaiseksi maalatuilla sydämillä. No, niillähän tietenkin voittaa aina.

Loppuun vielä kuva karahkasta, jota odottaa uusi elämä. Muodonmuutos on jo alkanut, ja pian metsään hylätty oksa on katseenvangitsijana etuovellamme. Mutta tässä vielä juuri pelastettuna ja ehostamattomana.

Mukavan päivän makea loppu

Aamulla shoppailua ja kampaaja, päivällä kuulumisia ja kookoslattea rakkaan ystävän kanssa. Illaksi ei ole siis vaihtoehtoja - makea loppu ihanalle päivälle. Kiitos Muru, oli ihana nähdä pitkästä aikaa!

Lisää betonia

Loppukesä tuo mukanaan pimenevät illat, lyhdyt ja kynttilät. Varsinkin tuikkukynttilät ovat suosikkejani, niin sisällä kuin ulkonakin. Tuikut on valettu silikonimuotteihin ja näyttävät somilta pienen lyhdyn sisällä. Näitä täytyy ehdottomasti tehdä lisää.

Krysanteemi kuuluu myös loppukesään, tänä vuonna kulmikkaat ruukut seuranaan. En ole vielä päättänyt koristelenko tai maalaanko ruukut jotenkin. 

Poronsarvet

Seinälle kiinnitetyt poronsarvet Lapin tuliaisina eivät ole koskaan suuremmin houkutelleet. Kunnes oivalsin, että ne voi maalata valkoisiksi ja koristella kristallein. Siksi ne hankittiin viime talven hiihtolomatuliaisiksi ja koristeltiin uuteen uskoon.

Olohuoneeseen en niitä kuitenkaan halunnut vaikka salonkikelpoiset ovatkin. Sen sijaan sarvet toivottavat tulijat tervetulleeksi eteisessä. Olen jo alkanut miettiä, pitäisikö ensi talvena ostaa vähän isommat. Niin se mieli muuttuu.

Accessorize

Syksyä tuskin kukaan vielä odottaa, mutta koska se väistämättä tulee, on paras valmistautua. Pikkumuru on valmis viileneviin ilmoihin uusin asustein. Pipo ja panta ovat alpakkaa, joten pää pysynee lämpimänä ilman kutinaa. Kiitos Jess, varastin jälleen kerran ideoitasi.

Pikkumurun uudet vaatteet

Pikkumuru sai taas uusia vaatteita. Hän kasvaa kuin rikkaruoho, ja isompaa tarvitaan jatkuvasti. Tällä kertaa uuden ilmeen saivat H&M pitkähihaiset trikoopusero ja -takki. Takissa kuva selkäpuolella. Ihana kukkakangas löytyi sattumalta Elvina Interiöristä - eipä olisi heti tullut mieleen metsästää kangasta sieltä.

Ehdinkin jo murehtia, mitä teen talvella kun ei voi valaa betonia tai maalata, mutta onneksi muistin käsityöt. Näitä juttuja on paras tehdä nyt kun äidin tuunaamat vaatteet vielä puetaan mukisematta.

Pikkumuru hiekkalaatikolla uudessa takissaan

Betonia, betonia

 

Sanotaan, että betoniaskartelu vie mennessään. Se on valitettavan totta. Ja miksei veisi? Se on kivaa, helppoa ja edullista. Ainoa vaikeus on sopivien muottien löytäminen.

Kuistilla kököttävä jakkara on valettu Ikean muoviseen Bursjön-kylpyhuonejakkaraan. Ruukut tein vanhoihin Tupperin purkkeihin ja ruukun jalan muottina oli 500 g jugurttipurkki.

Kaikkien töiden ei tarvitse olla suuria, tein myös pieniä kehyksiä terassille ja buddhankuvia autokatokseen. Niiden muotit ovat kipsitöihin tarkoitettuja. Ja täytyyhän sitä tietenkin kokeilla myös töiden maalaamista - kehykset on pensselöity valkoisiksi, hopea on sprayta pullosta.

Seuraavaksi alan metsästää kynttilöille tarkoitettuja muotteja ja kokeilen tehdä pieniä patsaita. Puutarhaa ei ole vielä edes aloitettu, mutta onpahan sitten linnuille kylpyaltaita odottamassa kun ensi kesänä alamme pihahommiin. 

Entä sitten se kaikkein ihanin betonityö? Se ei ole omatekemäni, vaan äitini Plantagenista löytämä leijonan pää. Siitä moni on kysellyt olenko senkin tehnyt. Voi kumpa olisikin..

.

Tästä kaikki alkoi

Kuraeteiseen on tehty pikkumurulle satupuu, jonka oksalle voi ripustaa takin tai myöhemmin vaikka repun. Jos vaikka takin ripustaminen puun oksalle olisi kivaa - edes joskus. Puun oksalla asustaa myös tuiki harvinainen timanttipöllö. Niitä harvat ovat nähneet, mutta me olemme niin onnekkaita että pöllö on muuttanut meille. 

Paljon puhutut helmiverhot

Sillä hetkellä vaikutti hyvältä idealta... Ja valmistuttuaan tuli superkivat. Kuvaa niistä on todella vaikea ottaa, mutta ovat valkoiset valoverhot, katosta lattiaan, ja niihin on ommeltu noin 250 helmeä / verho. Käsin....

Parhaat ideat on varastettuja ideoita

Pikkumurun uudet kengät. Eiköhän näillä kelpaa nyt tepastella. Toivottavasti.
H&M tennarit ja svetari siis tuunattu kukkasin, idea löytyy täältä: blog.joyessdesigns.com