Lauantain lankaköynnös

 

Viikonloppua ihanaiset.

Minna 

My new maidenhair vine. Have a great weekend!

Kuistin uudet vaatteet

Kuisti on viimeinkin laatoitettu. Ei sillä mustalla, josta haaveilin, vaan liuskekivellä. Kiveen päädyttiin käytännön syistä, ja upeahan siitä tuli. 

Maltoin tuskin odottaa laastin ja saumauksen kuivumista, mutta päästiinhän sitä vihdoin asiaankin: sisustamaan! Betonipenkki on paikallaan kaverinaan hortensioita ja lyhtyjä. Me likey!!

Ja totutusta poiketen meiltä löytyy huikean pinkki hortensia. Pikkumuru halusi kaupasta pinkin kukan, luulin hänen tarkoittavan jotain pikkiriikkistä. Mutta ei, se oli jättikokoinen pinkki hortensia. Alun järkytyksestä toivuttuani olen jopa alkanut pitää siitä.

Halauksin

Minna

Our front door porch is finally finished. Slate looks gorgeous accompanied by some beautiful flowers. Me likey!! I've even fallen in love with our pink hydrangea.

Syksy tulee, olen valmis!

Syksyyn ei oikeasti ole koskaan valmis, mutta aina voi yrittää huijata itseään. Kynttilälyhdyt, callunat ja valot toivottavasti ainakin helpottavat syksyn ja talven pimeydessä. Alkusyksynä jaksaa kynttilöitä sytytellä innokkasti uloskin, loppusyksyn ja talven pelastavat valosarjat ajastimeen kytkettyinä.

Metsästä pelastettu karahkakin on jo saanut ympärilleen valot ja ajastettuna valaisee etuovellamme. Oksa on ripustettu rautalangalla kuistin kattoon ulko-oven yläpuolelle. Olisin halunnut sitä vähän alemmas, mutta onneksi järki voitti. Myrskysenä yönä tuskin olisin enää iloinnut siitä, että se NÄYTTÄÄ paremmalta hakatessaan tuulen voimasta seiniä.

Kerran vielä: betonia

Tämä on luultavasti tämän kesän viimeinen betonijuttu. Lipaston kunnostus on vienyt niin paljon aikaa etten ole ehtinyt tehdä uusia betonitöitä. Lintualtaat ja pikkuenkelit saavat suosiolla jäädä ensi kesään. Mutta pari pientä juttua tuli sentään valmiiksi. 

Yllä edellisessä betonijutussa ollut kulmikas pikkuruukku valkoiseksi maalattuna seuranaan tuikkuja.

Ristinollaan olisin halunnut sydänten tilalle ne nollat, mutta en löytänyt mistään sopivaa jääpalamuottia. Joten pelataan sitten punaiseksi maalatuilla sydämillä. No, niillähän tietenkin voittaa aina.

Loppuun vielä kuva karahkasta, jota odottaa uusi elämä. Muodonmuutos on jo alkanut, ja pian metsään hylätty oksa on katseenvangitsijana etuovellamme. Mutta tässä vielä juuri pelastettuna ja ehostamattomana.

Lisää betonia

Loppukesä tuo mukanaan pimenevät illat, lyhdyt ja kynttilät. Varsinkin tuikkukynttilät ovat suosikkejani, niin sisällä kuin ulkonakin. Tuikut on valettu silikonimuotteihin ja näyttävät somilta pienen lyhdyn sisällä. Näitä täytyy ehdottomasti tehdä lisää.

Krysanteemi kuuluu myös loppukesään, tänä vuonna kulmikkaat ruukut seuranaan. En ole vielä päättänyt koristelenko tai maalaanko ruukut jotenkin. 

Betonia, betonia

 

Sanotaan, että betoniaskartelu vie mennessään. Se on valitettavan totta. Ja miksei veisi? Se on kivaa, helppoa ja edullista. Ainoa vaikeus on sopivien muottien löytäminen.

Kuistilla kököttävä jakkara on valettu Ikean muoviseen Bursjön-kylpyhuonejakkaraan. Ruukut tein vanhoihin Tupperin purkkeihin ja ruukun jalan muottina oli 500 g jugurttipurkki.

Kaikkien töiden ei tarvitse olla suuria, tein myös pieniä kehyksiä terassille ja buddhankuvia autokatokseen. Niiden muotit ovat kipsitöihin tarkoitettuja. Ja täytyyhän sitä tietenkin kokeilla myös töiden maalaamista - kehykset on pensselöity valkoisiksi, hopea on sprayta pullosta.

Seuraavaksi alan metsästää kynttilöille tarkoitettuja muotteja ja kokeilen tehdä pieniä patsaita. Puutarhaa ei ole vielä edes aloitettu, mutta onpahan sitten linnuille kylpyaltaita odottamassa kun ensi kesänä alamme pihahommiin. 

Entä sitten se kaikkein ihanin betonityö? Se ei ole omatekemäni, vaan äitini Plantagenista löytämä leijonan pää. Siitä moni on kysellyt olenko senkin tehnyt. Voi kumpa olisikin..

.